Viime aikoina Yhdysvalloissa on noussut kiihkeä keskustelu eroottisluontoisesta tanssista, jota kutsutaan nimillä Grinding, Freaking, Crunking, Culiando tai Perreo. Tanssi on herättänyt kauhistusta vanhemmissa ja yleensäkin konservatiivissa piireissä niin laajalti, että sitä on vaadittu jopa kiellettäväksi kokonaan. Tanssi on syntynyt ilmeisesti musiikkikanava MTV:n 1990-luvun alun ohjelmassa The Grind käytettyjen tanssiliikkeiden pohjalta, ja sen ”virallinen” nimikin on Grinding. (Stara.fi 31.10.2006.) Julkisessa keskustelussa tanssi on kuitenkin haluttu leimata hyvin paheelliseksi, mikä lienee vaikuttanut Freaking-nimityksen (freak, engl. luonnonoikku) yleistymiseen.
Freaking ei kuitenkaan ole mikään uusi tai ainutlaatuinen ilmiö: eroottisista, avoimen seksuaali- sista tansseista on tietoa eri kulttuureista, jopa Suomesta. Niin hämmästyttävältä kuin se kuulostaakin, eroottisia tansseja on tanssittu eri puolella Suomea, vaikka erotiikkaa ei suomalaiseen kansantanssiin yleensä yhdistetäkään. Kuva kansantanssista on muotoutunut harrastustoiminnassa, jossa ideologinen painopiste on ollut yhtäältä kansallisissa ja toisaalta moralistisissa arvoissa. Tanssiminen on kansantanssien yhteydessä mielletty viattomaksi miehen ja naisen väliseksi seurusteluksi tai ryhmän ajanvietteeksi mutta ei eroottiseksi ja seksuaaliseksi leikittelyksi.
Yleisimmin seksuaalisuus ilmenee tanssilauluissa, joiden sanat olivat ”useinkin rivosanaisia muuten laulaessa, mikä juuri jalkaa nostattaa”, kuten Orivedellä todettiin (Hako 1967: 53). Toisekseen tanssien nimet saattoivat olla eroottissävyisiä, vaikka tanssit itsessään olivat muuten varsin tavanomaisia: esimerkiksi keskisuomalaiset tanssit Tappuratissi, johon liittyivät myös eroottis- humoristiset sanat, ja Haaraviikset olivat nimistään huolimatta tyypillisiä kontratansseja.
Kiinnostavimpia ovat kuitenkin ne tanssit, joiden liikkeet olivat eroottisesti osoittelevia tai vihjaavia hieman samaan tapaan kuin Freaking-tanssissa. Näistä tansseista on tietoja eri puolelta Suomea, ja ne ovat alkuperältään varsin erilaisia (ks. tarkemmin Hoppu 2006). Osa on ilmeisesti hyvinkin vanhoja, ehkä keskiaikaisia, kun taas esimerkiksi polkkaa sisältävät tanssit ovat aikaisintaan 1850-luvulta. On mahdollista ja todennäköistäkin, että vanhemman tanssiperinteen liikekieli vaikutti nuorempiin tansseihin, mutta tämän yhteyden pitävä todistaminen on vaikeaa erityisesti vanhaa tanssiperinnettä käsittelevien dokumenttien niukkuuden ja ylimalkaisuuden vuoksi. Tietyt piirteet kuitenkin toistuivat niin vanhemmassa kuin nuoremmassakin tanssiperinteessä.
Paulaharjun muistiinpanossa puhutaan vatsojen heiluttamisesta vastakkain, mutta Pulkkisen muistiinpanon maininta keskivartalon liikkeestä lienee oikeampi. Miesten vatsat varmasti osuivat toisiinsa, mutta liike lähti keskivartalon ja lantion seuduilta. Mistään selkeästä lantionseudun isolaatioliikkeestä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan liike oli todennäköisesti varsin karkea ja kokonaisvaltainen.
Nämä kaksi muistiinpanoa ovat ainoat, joissa tanssi koostui pelkästään keskivartalon liikuttelusta. Molemmissa keskeisin liike suuntautui eteen- ja taaksepäin, mutta Tiiroon kohdalla mainitaan myös liike muihin suuntiin. Lisäksi Tiiroossa liikkeen tempo nopeutui tanssin loppupuolella.
Samaa keskivartalon ja lantion liikettä löytyy myös joistakin polkkatansseista, joissa se kuitenkin oli vain osa tanssin kokonaisuutta. Kokonaisrakenteeltaan varsin tavanomaisia olivat Pikkuinen Matti eri toisintoineen sekä Eppu, joka oli todennäköisesti yleisesti tunnetun polkkatanssimuodon (Lantti, Piikkipolkka ym.) parodinen muunnelma. Nakkilalaisessa Pikkuinen Matti -tanssin toisinnossa keskivartaloa liikutettiin sekä sivusuunnassa että eteen ja taakse:
Satakunnan Nakkilasta on tallennettu tieto tanssista nimeltä Krookeltussu. Tanssin kuvaus on varsin epämääräinen, mutta olennaisimpana elementtinä tanssissa näyttäisi olleen sukuelinten ja takamuksen voimakas hierominen ja koskettelu (SKS Nakkila. MV 48–50. V. Koivisto 13, 55. 1966), mistä tanssi on saanut nimensäkin: krookaaminen tarkoittaa kaapimista tai kourimista (Grönroos 1.6.2006).
Muistiinpanossa ei mainita, tanssivatko Krookeltussua miehet vai naiset, mutta mahdollisesti siihen osallistuivat molemmat sukupuolet. Pirkko-Liisa Rausmaa (1992: 66) arvelee kuitenkin, että sitä tanssivat vain naiset.
Saarijärveläinen Jätkäpolska oli puolestaan miesten tanssi, vaikkakin siinä todennäköisesti imitoitiin naisia:
Tämä on ainoa muistiinpano, jossa mainitaan rintojen koskettelu. Nimenomaan tämä piirre viittaa siihen, että tanssissa miehet esittivät naisia. Myös Tupsunjuureen-tanssissa käden viennillä sukuelinten päälle saattoi olla samanlainen merkitys, koska liikkeen kanssa yhtä aikaa laulettiin: ”Tupsunjuuree, tupsunjuuree, erestä ja takkaa.” Samaan aikaan vietiin toinen käsi takamuksen päälle. Tanssin liikkeet ja eleet viittaavat osittain kuitenkin myös miehiin, joten kokonaan ei liene ollut kyse naisten imitoinnista.
Pelkästään naisten tansseja olivat tanssit, joissa esiliina tai hameen liepeet vedettiin jalkojen välistä siten, että hame nousi korkeaan haaraväliin. Myös näissä tansseissa lienee ajatus ollut sukuelinten seudun koskettaminen tai osoittelu. Lehtimäeltä Etelä- Pohjanmaalta on tieto paritanssista nimeltä Kaati- Köpi (kaati = esiliina), jossa tytöt vetivät esiliinansa mainitulla tavalla jalkojensa välistä ja tanssivat näin parinsa kanssa koko tanssin ajan (Lager 1981: 34). Satakunnan Mouhijärveltä on puolestaan tieto Natku-yksintanssista, jossa tanssin loppuosassa naiset vetivät hameidensa liepeet jalkojen välistä (SKS Mouhijärvi. Eero Järventausta 530. 1937). Jälkimmäisessä muistiinpanossa mainitaan erikseen, että kyse oli tarkoituksellisen humoristisesta esityksestä, joka oli suunnattu toisille naisille.
Symboliset liikkeet ja eleet
Edellä mainitut liikkeet ja eleet ovat viitanneet varsin selkeästi sukupuoliseen kanssakäymiseen. Vaikkakin on vaikea tutkia niiden kaikkia merkitysulottuvuuksia, tämä viittaussuhde ei juuri jätä tulkinnanvaraa. Kun mennään symbolisempiin liikkeisiin, merkitysten määrittely ei ole enää yhtä selvää. Useissa tansseissa on symboliikkaa, joka voidaan tulkita eroottiseksi ainakin jostain näkökulmasta, mutta useimmiten nämä symbolit eivät avaudu helposti. Lisäksi on tyypillistä, että ajan kuluessa merkitykset ovat muuttuneet ja aikaisemmin liikkeisiin liitetty eroottisuus on voinut kadota kokonaan.
Tässä tapauksessa laulun sanat viittaavat siihen, että ojennettu jalka symboloi erektiota. On kuitenkin huomattava, että pojan jalanojennus myös kuvittaa laulun sanoja nostamalla konkreettisesti tytön hametta ylös.
Tansseissa esiintyviä jalannostoja tai sormenosoituksia on useimmiten vaikea määritellä yksiselitteisesti eroottisina. Esimerkiksi ruotsinkielisellä Uudellamaalla Lapinjärvellä tanssituissa kontratansseissa Jägardansen (Metsästäjäntanssi) ja Nigar-Maja pojat asettuivat tyttöjensä taakse ja ojensivat kättään kohti vastakkaista poikaa (36 Folkdanser1915: 77–78). Ensimmäisen tanssin nimitys viittaisi siihen, että kädenojennus symboloi metsästysasetta eikä suinkaan erektiota kuten Tittaa-leikin kohdalla. Tarkempi tutkimus voisi tietysti paljastaa tässä ja monessa muussakin tapauksessa erilaisten eleiden ja liikkeiden merkitysulottuvuuksia laajemmin.
Eroottinen pilke silmäkulmassa
Mitä sitten on näiden eroottisten tanssien taustalla? Miksi niitä tanssittiin ja kenelle niiden eroottinen viesti osoitettiin? Kun tosiasia on se, että useimmiten niitä tanssivat miehet, on tietysti helppo ajatella niiden olleen miehisen seksuaalisuuden ja vallan manifestaatioita. Tietyltä osin näin varmasti olikin. Miehet voivat osoittaa naista kohtaan halveksuntaa ja ylivaltaansa yhdyntää imitoivilla lantionliikkeillä muussakin yhteydessä. Lisäksi tietyissä tansseissa esiintyvä naisellisuuden imitointi on myös tulkittavissa naissukupuolta halventavaksi.
Tämä on kuitenkin vain osatotuus, ja eroottiset tanssit ovat ehdottomasti muutakin kuin miesvallan symboleja. Pirkko-Liisa Rausmaa (1992: 65–66) on arvellut joidenkin tanssien taustalla olleen hedelmällisyysriittejä. Tämä on täysin mahdollista, koska Suomesta ja lähialueilta on tietoja tanssin rituaalisesta käytöstä lähinnä maanviljelyksen yhteydessä. Erityisesti vanhimmiksi katsotuissa tanssidokumenteissa on mahdollista löytää viittauksia rituaaleihin, ja näin on myös esimerkiksi Pukki- tantsun ja Tiiroon kohdalla. Kuitenkin suurin osa materiaalista on nuorempaa, eikä niiden yhteydessä ole missään tapauksessa kyse rituaalisesta tanssista vaan jostain muusta.
Mitä ilmeisimmin eroottisia tansseja on lähestyttävä huumorin ja seksuaalisen leikittelyn kautta. Useimmiten kyse oli miesten huumorista, mistä on muitakin todisteita kuin edellä mainitut muistiinpanot. Vöyriläisten tietojen mukaan 1800-luvulla häiden yhteydessä miehet saattoivat tanssia saunan edessä alasti ja säikytellä naisväkeä juoksemalla alasti jonossa häätalon läpi vetäen perässään kiveä, ”saunakirppua” (badstuloppan), narun päässä (SLS 231: 11, 60). Tässä tapauksessa alastomuus toimi samalla tavalla hätkähdyttävä piirteenä kuin eroottiset liikkeet. Huumorilla saattoi kuitenkin olla monta tasoa, eikä se välttämättä kohdistunut vain naisiin: Eppu-tanssi osoittaa, että huumorin kohteena saattoi olla ylipäätään sievistelevä ja teennäinen käyttäytyminen.
Kun säilyneet muistiinpanot eroottisista tansseista ovat 1800-luvulta, on johdonmukaisinta sijoittaa ne tuon ajan kansankulttuurin laajempaan yhteyteen. Kirsi Pohjola-Vilkuna on käsitellyt maaseudun luvatonta seksuaalisuutta kirjassaan Eros kylässä (1995), ja hänen mukaansa seksuaalisuus ilmeni 1800-luvulla rahvaan keskuudessa huomattavasti monipuolisemmin, kuin yleensä ajatellaan. Erityisesti alempien kansanryhmien keskuudessa luvattomaksi katsottu seksuaalisuus tarjosi vapautusta yhteiskunnallisesta pakkopaidasta ja ylempien yhteiskuntaluokkien säätelystä. (Pohjola-Vilkuna 1995: 116–127.) Tanssi ei suinkaan ollut ainoa eroottisen ilmaisun väylä, vaan niin kansanrunoudesta kuin kansanlauluistakin löytyy vastaavia esimerkkejä. Ylipäätään tapakulttuurissa oli paljon piirteitä, joita sivistyneistö yritti kitkeä mutta jotka elivät sitkeästi eivätkä loppujen lopuksi koskaan hävinneet pois.
Eroottiset tanssit eivät siis ole mikään uusi tai outo ilmiö, vaan ne osoittavat sen, kuinka seksuaalisuus on erottamaton osa ihmisen ruumiillista elämismaailmaa. On selvää, ettei Freaking-tanssilla ja vaikkapa Tiiroo-tanssilla ole yhteyttä toisiinsa, vaan niiden taustat ja kulttuurinen konteksti ovat erilaisia huolimatta niissä esiintyvistä samankaltaisista liikkeistä. Inhimillisellä toiminnalla, viesteillä, merkeillä ja symboleilla on kuitenkin ruumiillinen perusta (ks. Lakoff 1987: xiv–xv; Damsholt 1999: 8–10), ja sukupuoliyhdyntään liittyvät liikkeet kuuluvat tähän perustaan. On siis täysin ymmärrettävää, että niitä käytetään monissa kulttuureissa inhimillisessä vuorovaikutuksessa, joskus myös kommunikoinnissa, varsinaisen käyttöyhteytensä ulkopuolella.
Merkitysulottuvuuksiltaan eroottisiksi katsottavat liikkeet ja eleet kuitenkin laajenevat mitä erilaisimpiin suuntiin, eikä esimerkiksi erilaisia eroottisia tansseja voi tulkita samalla tavalla edes saman kulttuurin sisällä. Toki voidaan olettaa, että niihin liittyy aina jonkinasteista seksuaalista kiihottamista ja kiihottumista, mutta sen tarkempiin yleistyksiin on melko mahdotonta lähteä. Kuten suomalaiset eroottiset tanssitkaan Freaking-tanssi ei ole luonnollista, estotonta seksuaalista ilmaisua, vaan sekin liittyy siihen kulttuuriseen ja sosiaaliseen todellisuuteen, jossa sen tanssijat elävät.
Tiettyä yhtäläisyyttä suomalaisen tanssiperinteen ja Freakingin välillä on kuitenkin mahdollista löytää siitä, että molemmissa tarkoituksena on usein hätkähdyttää. Kauhistuneet reaktiot eivät suinkaan ole hävittäneet tansseja, vaan pikemminkin ne ovat antaneet tanssijoille lisää innostusta. Tähän yhtäläisyyteen tarjoaa selitystä moraalisen ilmapiirin samankaltaisuus 1800-luvun Suomessa ja nykyajan Amerikassa: eroottisuus ja seksuaalisuus nähdään joissakin piireissä vaarallisina ja vahingollisina, minkä vuoksi niiden äärimmäisyyteen vietyä kontrollia pidetään välttämättömänä.
Eros kuitenkin jatkaa voittokulkuaan pilke silmäkulmassa vuosisadasta toiseen, eivätkä moraalinvartijoiden sormenheristykset sen voimaa heikennä. Eroottisuus ja seksuaalisuus nousevat inhimillisessä kulttuurissa esiin mitä erilaisimmissa muodoissa, ja tanssi säilyy varmasti merkittävänä foorumina, jolla niitä manifestoidaan.
Mikä sitten tekee Freakingin niin vaaralliseksi, että se halutaan jopa kieltää kokonaan? Tyypillisesti Freakingissä kauhistuttavat eroottiset liikkeet, jotka yleensä tehdään lantionseudulla. Erityisen pahek- suttavana pidetään liikettä, jossa tanssijat hankaavat lantionseutujaan yhteen (Stara.fi 31.10.2006). Kaikesta päätellen katsojat ajattelevat liikkeillä imitoitavan sukupuoliyhdyntää, mikä myös pitänee paikkansa.
Tanssin aiheuttama kauhistelu ei ole mitään uutta, vaan jo usean vuosisadan ajan erilaiset tanssi- ilmiöt ovat herättäneet pahennusta vanhoillisten keskuudessa. Esimerkiksi valssi leimattiin 1700- ja 1800-lukujen taitteessa helposti säädyttömästi tanssiksi, koska mies ja nainen olivat siinä vastakkain, lähekkäin ja miehen käsi oli vielä naisen vyötäröllä (Anon. 1801). Sen aikaisessa yhteiskunnassa jo tällainen asento saattoi herättää eroottisia assosiaatioita.
Suomalaiset tanssiperinteen dokumentit tarjoavat kuitenkin myös huomattavasti osoittelevam- paa aineistoa, jossa seksuaalisuus on selkeästi, ei vain symbolisesti, läsnä. Kyse ei ole suinkaan aina heteroseksuaalisesta viettelystä, vaan hyvin voimakkaasta, jopa groteskista eroottisesta ilmaisusta. Seksuaalisuus näyttäytyy näissä dokumenteissa monimuotoisena, elävänä ja usein humoristisena ilmiönä, joka kuuluu olennaisesti inhimilliseen todellisuuteen. Kyse ei ole yhtenäisestä tanssimuodosta, vaan seksuaalisia piirteitä on hyvinkin erilaisissa tansseissa ja ne ilmenevät monin tavoin.
Tanssin aiheuttama kauhistelu ei ole mitään uutta, vaan jo usean vuosisadan ajan erilaiset tanssi- ilmiöt ovat herättäneet pahennusta vanhoillisten keskuudessa. Esimerkiksi valssi leimattiin 1700- ja 1800-lukujen taitteessa helposti säädyttömästi tanssiksi, koska mies ja nainen olivat siinä vastakkain, lähekkäin ja miehen käsi oli vielä naisen vyötäröllä (Anon. 1801). Sen aikaisessa yhteiskunnassa jo tällainen asento saattoi herättää eroottisia assosiaatioita.
Suomalaiset tanssiperinteen dokumentit tarjoavat kuitenkin myös huomattavasti osoittelevam- paa aineistoa, jossa seksuaalisuus on selkeästi, ei vain symbolisesti, läsnä. Kyse ei ole suinkaan aina heteroseksuaalisesta viettelystä, vaan hyvin voimakkaasta, jopa groteskista eroottisesta ilmaisusta. Seksuaalisuus näyttäytyy näissä dokumenteissa monimuotoisena, elävänä ja usein humoristisena ilmiönä, joka kuuluu olennaisesti inhimilliseen todellisuuteen. Kyse ei ole yhtenäisestä tanssimuodosta, vaan seksuaalisia piirteitä on hyvinkin erilaisissa tansseissa ja ne ilmenevät monin tavoin.
Yleisimmin seksuaalisuus ilmenee tanssilauluissa, joiden sanat olivat ”useinkin rivosanaisia muuten laulaessa, mikä juuri jalkaa nostattaa”, kuten Orivedellä todettiin (Hako 1967: 53). Toisekseen tanssien nimet saattoivat olla eroottissävyisiä, vaikka tanssit itsessään olivat muuten varsin tavanomaisia: esimerkiksi keskisuomalaiset tanssit Tappuratissi, johon liittyivät myös eroottis- humoristiset sanat, ja Haaraviikset olivat nimistään huolimatta tyypillisiä kontratansseja.
Kiinnostavimpia ovat kuitenkin ne tanssit, joiden liikkeet olivat eroottisesti osoittelevia tai vihjaavia hieman samaan tapaan kuin Freaking-tanssissa. Näistä tansseista on tietoja eri puolelta Suomea, ja ne ovat alkuperältään varsin erilaisia (ks. tarkemmin Hoppu 2006). Osa on ilmeisesti hyvinkin vanhoja, ehkä keskiaikaisia, kun taas esimerkiksi polkkaa sisältävät tanssit ovat aikaisintaan 1850-luvulta. On mahdollista ja todennäköistäkin, että vanhemman tanssiperinteen liikekieli vaikutti nuorempiin tansseihin, mutta tämän yhteyden pitävä todistaminen on vaikeaa erityisesti vanhaa tanssiperinnettä käsittelevien dokumenttien niukkuuden ja ylimalkaisuuden vuoksi. Tietyt piirteet kuitenkin toistuivat niin vanhemmassa kuin nuoremmassakin tanssiperinteessä.
Lantionseudun liike
Freaking-tanssissa erityisen paheksuttavana pidetään siis lantion seutujen vastakkaista, hankaavaa liikettä. Samantapaista liikettä löytyy myös useista Suomessa tallennetuista tanssidokumenteista. Tämä liike näyttäisi olleen aiemminkin erittäin suosittu eroottisissa tansseissa. Vanhimpia tunnettuja näistä lienevät Pukkitantsu Karjalan kannakselta ja Tiiroo Säämingistä.
Freaking-tanssissa erityisen paheksuttavana pidetään siis lantion seutujen vastakkaista, hankaavaa liikettä. Samantapaista liikettä löytyy myös useista Suomessa tallennetuista tanssidokumenteista. Tämä liike näyttäisi olleen aiemminkin erittäin suosittu eroottisissa tansseissa. Vanhimpia tunnettuja näistä lienevät Pukkitantsu Karjalan kannakselta ja Tiiroo Säämingistä.
Pukkitantsu
Humalikkaat ukot tantsit sitä. Hyö seisoit vastakkai ja keikuttelliit vatsajaa iestajasi ja lauloit (kädet oli lanteilla):’Pukkii, pukkii,pukki mäni metsää, iii-ii voi voi voi,kile kipsis jälestä.’Silloi kui lauloit ’-iii-ii (jne)’ väänteliit kahe puole keskiruumistaa sivuile.
Alkoivat sitä tantsimaa ko sanottii jot: ’eikö nyt ennää viitsitä mittää tantsii?’ – ’A ies pukkii nyt viel – –.’
(SKS Uusikirkko Vl. Samuli Paulaharju 2242. 1905.)
Tiiroo
Tätä tanssivat vain miehet ’kuotoillessaan’. Rivo.Kaksi asettuu vastatusten seisomaan. Kädet lanteilla. Koko tanssin aikana ei paikalta liikuta. Sävelen alkuosan aikana tehdään vartalon keskiosalla kaikenlaisia liikkeitä, joissa pääasiallisin suunta vartalon keskiosien keikistäminen toisiaan vastaan ja taivuttaminen päinvastaiseen suuntaan. Sävelen loppuosan aikana samoja liikkeitä mutta nopeammassa tahdissa. Tietymätöntä mistä saanut nimensä, murteessa ei löydy semmoista sanaa.
(SKS Sääminki. Asko Pulkkinen 188. 1914.)
Paulaharjun muistiinpanossa puhutaan vatsojen heiluttamisesta vastakkain, mutta Pulkkisen muistiinpanon maininta keskivartalon liikkeestä lienee oikeampi. Miesten vatsat varmasti osuivat toisiinsa, mutta liike lähti keskivartalon ja lantion seuduilta. Mistään selkeästä lantionseudun isolaatioliikkeestä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan liike oli todennäköisesti varsin karkea ja kokonaisvaltainen.
Nämä kaksi muistiinpanoa ovat ainoat, joissa tanssi koostui pelkästään keskivartalon liikuttelusta. Molemmissa keskeisin liike suuntautui eteen- ja taaksepäin, mutta Tiiroon kohdalla mainitaan myös liike muihin suuntiin. Lisäksi Tiiroossa liikkeen tempo nopeutui tanssin loppupuolella.
Samaa keskivartalon ja lantion liikettä löytyy myös joistakin polkkatansseista, joissa se kuitenkin oli vain osa tanssin kokonaisuutta. Kokonaisrakenteeltaan varsin tavanomaisia olivat Pikkuinen Matti eri toisintoineen sekä Eppu, joka oli todennäköisesti yleisesti tunnetun polkkatanssimuodon (Lantti, Piikkipolkka ym.) parodinen muunnelma. Nakkilalaisessa Pikkuinen Matti -tanssin toisinnossa keskivartaloa liikutettiin sekä sivusuunnassa että eteen ja taakse:
- Parit tanssivat polkkaa (1–4).
- Paritoverit, seisoen vastatusten kädet lanteilla,
heiluttavat keskiruumistaan vuoroin vasempaan ja oikeaan, kaksi kertaa kumpaankin suuntaan (5–6), sitten keikistetään keskiruumista kaksi kerta yhteen (7–8). Tanhu aletaan alusta.
(SKS Nakkila. O. Harju 2958.)
Eppu-tanssi alkoi kuten monet muut polkkatanssit, ja vielä b-osan alkukin noudatti tyypillisen polkkatanssin kaavaa. Osan loppuosassa oli kuitenkin aivan yllättäen kolme tasahyppyä, jolloin tanssijat ojensivat keskivartaloaan toisiaan vasten.
Epun esikuvana olevissa tansseissa oli tasahyppyjen paikalla esimerkiksi sormen tai nyrkin heristelyä, mikä vaikuttaa jossain määrin naiivilta. Ilmeisesti myös aikalaiset ajattelivat näin ja päättivät luoda vaihtoehtoisen tavan näille heristyksille. Sievistelevien kumarrusten ja niiausten jälkeen keskivartalojen voimakkaat heilautukset yhteen olivat varsin yllättävä ja hätkähdyttäväkin elementti tässä tanssissa.
Edellä mainituista tansseista poikkeava rakenne oli Tupsunjuureen-polkalla. Tämä tanssi oli siinä suhteessa harvinainen, että se sisälsi useita eroottisia elementtejä. Lantionseudun liikettä siinä oli kahdessa paikassa: ensimmäisellä kerralla liike oli sivusuunnassa ja toisella kerralla, tanssin lopussa, eteen ja taakse. Lisäksi tanssin alussa oli tasahyppyjä vastakkain, ja niiden aikana työnnettiin mahdollisesti lantiota eteenpäin. (SKS Ulvila. Otto Harju 2935. 1938 (1936).)
Parit tanssivat neljä polkka-askelta myötäpäivään piirin liikkuessa vastapäivään (1–4), samoin neljä polkka-askelta vastapäivään, jääden lopussa pojat sisäpiiriin ja tytöt ulkopiiriin (1–4). Sitten, kädet lanteilla, pojat kumartavat ja tytöt notkahuttavat polviaan kaksi kertaa (5–8), ja tämän jälkeen tekevät kolme tasajalkahyppelyä, keikistäen aina hypätessä keskiruumista eteenpäin. Lopuksi on polku kummallakin jalalla.
(SKS Saarijärvi. Otto Harju. UM 1936.)
Epun esikuvana olevissa tansseissa oli tasahyppyjen paikalla esimerkiksi sormen tai nyrkin heristelyä, mikä vaikuttaa jossain määrin naiivilta. Ilmeisesti myös aikalaiset ajattelivat näin ja päättivät luoda vaihtoehtoisen tavan näille heristyksille. Sievistelevien kumarrusten ja niiausten jälkeen keskivartalojen voimakkaat heilautukset yhteen olivat varsin yllättävä ja hätkähdyttäväkin elementti tässä tanssissa.
Edellä mainituista tansseista poikkeava rakenne oli Tupsunjuureen-polkalla. Tämä tanssi oli siinä suhteessa harvinainen, että se sisälsi useita eroottisia elementtejä. Lantionseudun liikettä siinä oli kahdessa paikassa: ensimmäisellä kerralla liike oli sivusuunnassa ja toisella kerralla, tanssin lopussa, eteen ja taakse. Lisäksi tanssin alussa oli tasahyppyjä vastakkain, ja niiden aikana työnnettiin mahdollisesti lantiota eteenpäin. (SKS Ulvila. Otto Harju 2935. 1938 (1936).)
Vaikka nämä kolme polkkatanssia olivat periaatteessa mies–nais-pareissa tanssittavia, kaikkien kohdalla mainitaan, että yleensä niitä tanssivat vain miehet. Tietoja naisten suorittamista lantionseudun liikkeistä tanssissa on erittäin vähän. Harvinainen poikkeus on Multialta tallennetun Tittaa- leikin kuvaus, jossa tytöt pyörittivät keskivartaloaan vastauksena poikien suorittamille eroottisille eleille:
Muistiinpanossa on myös Elsa Enäjärvi-Haavion maininta siitä, että samantapaisia leikkejä olisi tunnettu Itä-Suomessa, mutta siitä ei ilmene, tarkoittaako tämä yhtäläisyys myös eroottisia liikkeitä ja eleitä.
Lantionseudun liikkeet viittaavat varsin suorasukaisesti sukupuoliyhdyntään. Erityisen selkeä tämä viittaus oli esimerkiksi Tiiroo-tanssissa, jossa edestakainen lantionliike kiihtyi tanssin aikana. Vöyriläisessä häiden yhteydessä tanssitussa karhutanssissa tanssi ilmeisesti päättyi suoraan yhdynnän jäljittelyyn, kun uroskarhua esittänyt mies hyppäsi naaraskarhua esittäneen, lattialla maanneen miehen päälle ”tehdäkseen uuden [karhun]” (SLS 231: 69). Muistiinpanoissa ei yleensä mainita, koskettivatko vartalot toisiaan, mutta todennäköisesti näin tapahtui usein.
Erogeenisten alueiden koskettelu
Vaikka lantionseudun liike ja lantion hinkkaaminen toista tanssijaa vasten näyttäisivät nousseen keskeisimmiksi kohteiksi Freaking-tanssin arvostelussa, ne eivät ole ainoita eroottisia elementtejä tanssissa. Myös käsien vienti erogeenisille alueille, erityisesti rinnoille ja sukupuolielimille, on siinä yleistä. Samoja piirteitä löytyy suomalaisesta tanssiperinteestäkin, ja tällä kertaa kyse on sekä miesten että naisten tansseista.
Tytöt vuorollaan vastasivat tähän [poikien] liikkeeseen siten, että he vieden kädet lanteille vääntelivät taikka kiersivät keskiruumistaan ja lauloivat: i-aa, i-aa, i-aa.
(SKS Kotiseudun toimitus 159. 1972. E. Aaltonen.)
Muistiinpanossa on myös Elsa Enäjärvi-Haavion maininta siitä, että samantapaisia leikkejä olisi tunnettu Itä-Suomessa, mutta siitä ei ilmene, tarkoittaako tämä yhtäläisyys myös eroottisia liikkeitä ja eleitä.
Lantionseudun liikkeet viittaavat varsin suorasukaisesti sukupuoliyhdyntään. Erityisen selkeä tämä viittaus oli esimerkiksi Tiiroo-tanssissa, jossa edestakainen lantionliike kiihtyi tanssin aikana. Vöyriläisessä häiden yhteydessä tanssitussa karhutanssissa tanssi ilmeisesti päättyi suoraan yhdynnän jäljittelyyn, kun uroskarhua esittänyt mies hyppäsi naaraskarhua esittäneen, lattialla maanneen miehen päälle ”tehdäkseen uuden [karhun]” (SLS 231: 69). Muistiinpanoissa ei yleensä mainita, koskettivatko vartalot toisiaan, mutta todennäköisesti näin tapahtui usein.
Erogeenisten alueiden koskettelu
Vaikka lantionseudun liike ja lantion hinkkaaminen toista tanssijaa vasten näyttäisivät nousseen keskeisimmiksi kohteiksi Freaking-tanssin arvostelussa, ne eivät ole ainoita eroottisia elementtejä tanssissa. Myös käsien vienti erogeenisille alueille, erityisesti rinnoille ja sukupuolielimille, on siinä yleistä. Samoja piirteitä löytyy suomalaisesta tanssiperinteestäkin, ja tällä kertaa kyse on sekä miesten että naisten tansseista.
Satakunnan Nakkilasta on tallennettu tieto tanssista nimeltä Krookeltussu. Tanssin kuvaus on varsin epämääräinen, mutta olennaisimpana elementtinä tanssissa näyttäisi olleen sukuelinten ja takamuksen voimakas hierominen ja koskettelu (SKS Nakkila. MV 48–50. V. Koivisto 13, 55. 1966), mistä tanssi on saanut nimensäkin: krookaaminen tarkoittaa kaapimista tai kourimista (Grönroos 1.6.2006).
Muistiinpanossa ei mainita, tanssivatko Krookeltussua miehet vai naiset, mutta mahdollisesti siihen osallistuivat molemmat sukupuolet. Pirkko-Liisa Rausmaa (1992: 66) arvelee kuitenkin, että sitä tanssivat vain naiset.
Saarijärveläinen Jätkäpolska oli puolestaan miesten tanssi, vaikkakin siinä todennäköisesti imitoitiin naisia:
Heilutellen käsiä vuoroin eteen vuoroin taakse tanssitaan kolme polkka-askelta eteenpäin (1–3), sitten kaikki nostavat kätensä rinnoille ja notkahuttavat polviaan (4). Sama alusta uudestaan (1–4). Sen jälkeen kaikki tekevät täyskäännöksen ja tanssivat samalla tavoin käsiä heilutellen kolme polska- askelta myötäpäivään (5-7), sitten kädet asetetaan päällettäin vatsan alaosaan ja notkahutetaan polvia (8), loppuosa kerrataan. Tanhu aletaan alusta.
(SKS Saarijärvi. Otto Harju. UM 1936.)
Tämä on ainoa muistiinpano, jossa mainitaan rintojen koskettelu. Nimenomaan tämä piirre viittaa siihen, että tanssissa miehet esittivät naisia. Myös Tupsunjuureen-tanssissa käden viennillä sukuelinten päälle saattoi olla samanlainen merkitys, koska liikkeen kanssa yhtä aikaa laulettiin: ”Tupsunjuuree, tupsunjuuree, erestä ja takkaa.” Samaan aikaan vietiin toinen käsi takamuksen päälle. Tanssin liikkeet ja eleet viittaavat osittain kuitenkin myös miehiin, joten kokonaan ei liene ollut kyse naisten imitoinnista.
Pelkästään naisten tansseja olivat tanssit, joissa esiliina tai hameen liepeet vedettiin jalkojen välistä siten, että hame nousi korkeaan haaraväliin. Myös näissä tansseissa lienee ajatus ollut sukuelinten seudun koskettaminen tai osoittelu. Lehtimäeltä Etelä- Pohjanmaalta on tieto paritanssista nimeltä Kaati- Köpi (kaati = esiliina), jossa tytöt vetivät esiliinansa mainitulla tavalla jalkojensa välistä ja tanssivat näin parinsa kanssa koko tanssin ajan (Lager 1981: 34). Satakunnan Mouhijärveltä on puolestaan tieto Natku-yksintanssista, jossa tanssin loppuosassa naiset vetivät hameidensa liepeet jalkojen välistä (SKS Mouhijärvi. Eero Järventausta 530. 1937). Jälkimmäisessä muistiinpanossa mainitaan erikseen, että kyse oli tarkoituksellisen humoristisesta esityksestä, joka oli suunnattu toisille naisille.
Symboliset liikkeet ja eleet
Edellä mainitut liikkeet ja eleet ovat viitanneet varsin selkeästi sukupuoliseen kanssakäymiseen. Vaikkakin on vaikea tutkia niiden kaikkia merkitysulottuvuuksia, tämä viittaussuhde ei juuri jätä tulkinnanvaraa. Kun mennään symbolisempiin liikkeisiin, merkitysten määrittely ei ole enää yhtä selvää. Useissa tansseissa on symboliikkaa, joka voidaan tulkita eroottiseksi ainakin jostain näkökulmasta, mutta useimmiten nämä symbolit eivät avaudu helposti. Lisäksi on tyypillistä, että ajan kuluessa merkitykset ovat muuttuneet ja aikaisemmin liikkeisiin liitetty eroottisuus on voinut kadota kokonaan.
Esimerkiksi nykyään tavallisesti käytetty tanssiote on todennäköisesti koettu alun perin varsin eroottisena, kuten alussa mainitsin. Nykyään siihen ei kuitenkaan liity juurikaan erityisiä eroottisia merkityksiä. Sen sijaan strip-tease-esitykset toimivat nykyään esikuvina seksuaaliselle symboliikalle. Freaking-tanssissa onkin havaittavissa näiden esitysten vaikutus ilmeiden, eleiden ja liikkeiden osalta. Kontekstin tunteminen on avainasemassa symbolisten merkitysten tulkinnassa.
Joissakin tapauksissa tietyt kansanomaisten tanssien liikkeet ja eleet ovat sellaisia, että niiden tulkitseminen eroottisiksi symboleiksi on varsin perusteltua ilman laajempaa konstekstualisointia. Aiemmin mainitun Tittaa-leikin alussa pojat elehtivät seuraavasti:
Tätä seurannut tyttöjen lantion liike viittaa siihen, että poikien eleet symboloivat erektiota.
Myös Hailun polkassa oli jalan nostaminen eteenpäin, mutta sen tekivät sekä miehet että naiset:
Joissakin tapauksissa tietyt kansanomaisten tanssien liikkeet ja eleet ovat sellaisia, että niiden tulkitseminen eroottisiksi symboleiksi on varsin perusteltua ilman laajempaa konstekstualisointia. Aiemmin mainitun Tittaa-leikin alussa pojat elehtivät seuraavasti:
Pojat taivuttivat vartaloaan eteenpäin, nostivat vasemman jalkansa koholle ja oikean kätensä ylös ja osoittivat sormellaan vastassa seisovaa tyttöä. Tämän liikkeen he toistivat 3 kertaa ja joka kerralla hokivat: tittaa, tittaa, tittaa.
(SKS Kotiseudun toimitus 159. 1972. E. Aaltonen.)
Tätä seurannut tyttöjen lantion liike viittaa siihen, että poikien eleet symboloivat erektiota.
Myös Hailun polkassa oli jalan nostaminen eteenpäin, mutta sen tekivät sekä miehet että naiset:
Hailuu ja hame ylös
Hailuu ja paita kans
että mä pääsen haaran juureen kutittamaan kullin kans.
Tavallinen polkan alkuasento ensimmäisen tahdin aikana kumpikin Hailuu sanan kohdalla potkaisee oikean jalkansa suoraan eteen ylös ja sitten vaihtoaskel kohdalla hame ylös. Seuraava hailuu sana ja potkaistaan samoin vasemmalla jalalla eteen ylös ja lopputahdit mennään polkaksi.
(SKS Lokalahti, Vasanpää. Ulla Eloranta: Martin Vappu -kysely 1968.)
Tässä tapauksessa laulun sanat viittaavat siihen, että ojennettu jalka symboloi erektiota. On kuitenkin huomattava, että pojan jalanojennus myös kuvittaa laulun sanoja nostamalla konkreettisesti tytön hametta ylös.
Tansseissa esiintyviä jalannostoja tai sormenosoituksia on useimmiten vaikea määritellä yksiselitteisesti eroottisina. Esimerkiksi ruotsinkielisellä Uudellamaalla Lapinjärvellä tanssituissa kontratansseissa Jägardansen (Metsästäjäntanssi) ja Nigar-Maja pojat asettuivat tyttöjensä taakse ja ojensivat kättään kohti vastakkaista poikaa (36 Folkdanser1915: 77–78). Ensimmäisen tanssin nimitys viittaisi siihen, että kädenojennus symboloi metsästysasetta eikä suinkaan erektiota kuten Tittaa-leikin kohdalla. Tarkempi tutkimus voisi tietysti paljastaa tässä ja monessa muussakin tapauksessa erilaisten eleiden ja liikkeiden merkitysulottuvuuksia laajemmin.
Eroottinen pilke silmäkulmassa
Mitä sitten on näiden eroottisten tanssien taustalla? Miksi niitä tanssittiin ja kenelle niiden eroottinen viesti osoitettiin? Kun tosiasia on se, että useimmiten niitä tanssivat miehet, on tietysti helppo ajatella niiden olleen miehisen seksuaalisuuden ja vallan manifestaatioita. Tietyltä osin näin varmasti olikin. Miehet voivat osoittaa naista kohtaan halveksuntaa ja ylivaltaansa yhdyntää imitoivilla lantionliikkeillä muussakin yhteydessä. Lisäksi tietyissä tansseissa esiintyvä naisellisuuden imitointi on myös tulkittavissa naissukupuolta halventavaksi.
Tämä on kuitenkin vain osatotuus, ja eroottiset tanssit ovat ehdottomasti muutakin kuin miesvallan symboleja. Pirkko-Liisa Rausmaa (1992: 65–66) on arvellut joidenkin tanssien taustalla olleen hedelmällisyysriittejä. Tämä on täysin mahdollista, koska Suomesta ja lähialueilta on tietoja tanssin rituaalisesta käytöstä lähinnä maanviljelyksen yhteydessä. Erityisesti vanhimmiksi katsotuissa tanssidokumenteissa on mahdollista löytää viittauksia rituaaleihin, ja näin on myös esimerkiksi Pukki- tantsun ja Tiiroon kohdalla. Kuitenkin suurin osa materiaalista on nuorempaa, eikä niiden yhteydessä ole missään tapauksessa kyse rituaalisesta tanssista vaan jostain muusta.
Mitä ilmeisimmin eroottisia tansseja on lähestyttävä huumorin ja seksuaalisen leikittelyn kautta. Useimmiten kyse oli miesten huumorista, mistä on muitakin todisteita kuin edellä mainitut muistiinpanot. Vöyriläisten tietojen mukaan 1800-luvulla häiden yhteydessä miehet saattoivat tanssia saunan edessä alasti ja säikytellä naisväkeä juoksemalla alasti jonossa häätalon läpi vetäen perässään kiveä, ”saunakirppua” (badstuloppan), narun päässä (SLS 231: 11, 60). Tässä tapauksessa alastomuus toimi samalla tavalla hätkähdyttävä piirteenä kuin eroottiset liikkeet. Huumorilla saattoi kuitenkin olla monta tasoa, eikä se välttämättä kohdistunut vain naisiin: Eppu-tanssi osoittaa, että huumorin kohteena saattoi olla ylipäätään sievistelevä ja teennäinen käyttäytyminen.
Kun säilyneet muistiinpanot eroottisista tansseista ovat 1800-luvulta, on johdonmukaisinta sijoittaa ne tuon ajan kansankulttuurin laajempaan yhteyteen. Kirsi Pohjola-Vilkuna on käsitellyt maaseudun luvatonta seksuaalisuutta kirjassaan Eros kylässä (1995), ja hänen mukaansa seksuaalisuus ilmeni 1800-luvulla rahvaan keskuudessa huomattavasti monipuolisemmin, kuin yleensä ajatellaan. Erityisesti alempien kansanryhmien keskuudessa luvattomaksi katsottu seksuaalisuus tarjosi vapautusta yhteiskunnallisesta pakkopaidasta ja ylempien yhteiskuntaluokkien säätelystä. (Pohjola-Vilkuna 1995: 116–127.) Tanssi ei suinkaan ollut ainoa eroottisen ilmaisun väylä, vaan niin kansanrunoudesta kuin kansanlauluistakin löytyy vastaavia esimerkkejä. Ylipäätään tapakulttuurissa oli paljon piirteitä, joita sivistyneistö yritti kitkeä mutta jotka elivät sitkeästi eivätkä loppujen lopuksi koskaan hävinneet pois.
Eroottiset tanssit eivät siis ole mikään uusi tai outo ilmiö, vaan ne osoittavat sen, kuinka seksuaalisuus on erottamaton osa ihmisen ruumiillista elämismaailmaa. On selvää, ettei Freaking-tanssilla ja vaikkapa Tiiroo-tanssilla ole yhteyttä toisiinsa, vaan niiden taustat ja kulttuurinen konteksti ovat erilaisia huolimatta niissä esiintyvistä samankaltaisista liikkeistä. Inhimillisellä toiminnalla, viesteillä, merkeillä ja symboleilla on kuitenkin ruumiillinen perusta (ks. Lakoff 1987: xiv–xv; Damsholt 1999: 8–10), ja sukupuoliyhdyntään liittyvät liikkeet kuuluvat tähän perustaan. On siis täysin ymmärrettävää, että niitä käytetään monissa kulttuureissa inhimillisessä vuorovaikutuksessa, joskus myös kommunikoinnissa, varsinaisen käyttöyhteytensä ulkopuolella.
Merkitysulottuvuuksiltaan eroottisiksi katsottavat liikkeet ja eleet kuitenkin laajenevat mitä erilaisimpiin suuntiin, eikä esimerkiksi erilaisia eroottisia tansseja voi tulkita samalla tavalla edes saman kulttuurin sisällä. Toki voidaan olettaa, että niihin liittyy aina jonkinasteista seksuaalista kiihottamista ja kiihottumista, mutta sen tarkempiin yleistyksiin on melko mahdotonta lähteä. Kuten suomalaiset eroottiset tanssitkaan Freaking-tanssi ei ole luonnollista, estotonta seksuaalista ilmaisua, vaan sekin liittyy siihen kulttuuriseen ja sosiaaliseen todellisuuteen, jossa sen tanssijat elävät.
Tiettyä yhtäläisyyttä suomalaisen tanssiperinteen ja Freakingin välillä on kuitenkin mahdollista löytää siitä, että molemmissa tarkoituksena on usein hätkähdyttää. Kauhistuneet reaktiot eivät suinkaan ole hävittäneet tansseja, vaan pikemminkin ne ovat antaneet tanssijoille lisää innostusta. Tähän yhtäläisyyteen tarjoaa selitystä moraalisen ilmapiirin samankaltaisuus 1800-luvun Suomessa ja nykyajan Amerikassa: eroottisuus ja seksuaalisuus nähdään joissakin piireissä vaarallisina ja vahingollisina, minkä vuoksi niiden äärimmäisyyteen vietyä kontrollia pidetään välttämättömänä.
Eros kuitenkin jatkaa voittokulkuaan pilke silmäkulmassa vuosisadasta toiseen, eivätkä moraalinvartijoiden sormenheristykset sen voimaa heikennä. Eroottisuus ja seksuaalisuus nousevat inhimillisessä kulttuurissa esiin mitä erilaisimmissa muodoissa, ja tanssi säilyy varmasti merkittävänä foorumina, jolla niitä manifestoidaan.
Lähteet
36 Folkdanser 1915. Utgivna av Brage. Helsingfors: Brage.
Anon. 1801. Om Dans. Åbo Tidning 10.1.1801.
Damsholt, Inger 1999. Choreomusical Discourse. The Relationship between Dance and Music. Julkaisematon väitöskirja. Kööpenhamina.
Grönroos, Reija 1.6.2006. Suullinen tiedonanto.
Hako, Matti (toim.) 1967. Suomalaisia kansanlauluja. Helsinki: SKS.
Hoppu, Petri (toim.) 2006. Suomen Kansan Oudot Tanssit. Helsinki: Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus.
Lager, Olavi 1981. Lehtimäen Pelimannit. Alajärvi.
Lakoff, George 1987. Women, Fire, and Dangerous Things. What Categories Reveal about the Mind. Chicago: The University of Chicago Press.
Pohjola-Vilkuna, Kirsi 1995. Eros kylässä. Helsinki: SKS.
Rausmaa, Pirkko-Liisa 1992. ”Rituaalitanssit Suomessa”. Musiikin suunta 14(4): 62–69.
Stara.fi 31.10.2006. ”Grinding-tanssi villitsee Yhdysvalloissa”. http://www.stara.fi/?p=4431
(tarkistettu 6.11.2006).
Arkistolähteet
Arkistolähteet ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistosta (SKS), jonka tanssikortistoon on koottu tanssiaiheisia muistiinpanoja myös mm. Urheilumuseosta (UM) ja Museovirastosta (MV). Lisäksi olen käyttänyt aineistoa Svenska litteratursällskapet i Finlandin Folkkultursarkivetista (SLS).
Anon. 1801. Om Dans. Åbo Tidning 10.1.1801.
Damsholt, Inger 1999. Choreomusical Discourse. The Relationship between Dance and Music. Julkaisematon väitöskirja. Kööpenhamina.
Grönroos, Reija 1.6.2006. Suullinen tiedonanto.
Hako, Matti (toim.) 1967. Suomalaisia kansanlauluja. Helsinki: SKS.
Hoppu, Petri (toim.) 2006. Suomen Kansan Oudot Tanssit. Helsinki: Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus.
Lager, Olavi 1981. Lehtimäen Pelimannit. Alajärvi.
Lakoff, George 1987. Women, Fire, and Dangerous Things. What Categories Reveal about the Mind. Chicago: The University of Chicago Press.
Pohjola-Vilkuna, Kirsi 1995. Eros kylässä. Helsinki: SKS.
Rausmaa, Pirkko-Liisa 1992. ”Rituaalitanssit Suomessa”. Musiikin suunta 14(4): 62–69.
Stara.fi 31.10.2006. ”Grinding-tanssi villitsee Yhdysvalloissa”. http://www.stara.fi/?p=4431
(tarkistettu 6.11.2006).
Arkistolähteet
Arkistolähteet ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistosta (SKS), jonka tanssikortistoon on koottu tanssiaiheisia muistiinpanoja myös mm. Urheilumuseosta (UM) ja Museovirastosta (MV). Lisäksi olen käyttänyt aineistoa Svenska litteratursällskapet i Finlandin Folkkultursarkivetista (SLS).
Musiikin suunta 28 (4), 28–35, 2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti