Nykytanssia?

Mikä tekee tanssista niin nykyaikaista, että sitä halutaan sanoa nykytanssiksi? Sata vuotta sitten puhuttiin puolestaan modernista tanssista. Milloin tanssi on modernia ja onko toisaalta vanhanaikaista tanssia? Nykytanssin kohdalla puhutaan lisäksi yleisellä tasolla usein vain tanssista. Tällöin annetaan helposti ymmärtää, että minun tanssimiseni on oikeaa tai perustavanlaatuista, eikä sitä tarvitse eikä pidäkään määritellä sen kummemmin. Muut tanssilajit pitää määritellä, koska ne ovat jotain muuta kuin tanssia itsessään: tanssintutkija Mats Nilsson puhuu ”etuliitetansseista”, prefix-danser. 

Kansantanssi kuuluu näihin etuliitetansseihin, ja se ymmärretään julkisessa keskustella helposti vanhanaikaiseksi. Välillä kuulee puhuttavan, että se on jopa tarpeetonta: nykyihmisen ei pidä tanssia sellaisia tanssimuotoja, jotka ovat usein kaavamaisia ja jotka kuuluvat menneeseen aikaan. Toisaalta voidaan kysyä, eikö kaikki tanssi ole nykytanssia siinä mielessä, että se elää nykyajassa. Onko väliä, mitä tanssin, kun teen sen kuitenkin tässä ajassa ja koen sen omassa kehossani.

 

Oltuaan pitkään monessa suhteessa vieroksuttu ja jopa halveksittu toimintamuoto tanssi tunnustetaan nykyään tärkeäksi osaksi ihmisen elämää. Tanssin liikunnalliset vaikutukset on toki tiedetty jo kauan, mutta tutkimus on pystynyt osoittamaan, että tanssi on enemmän kuin vain liikuntaa. Tanssilla on ihmiselle monia hyviä vaikutuksia, ja se kuuluu elämämme ytimeen. Lisäksi on havaittu myös, että tanssilajeilla on eroja sen suhteen, millainen vaikutus niillä on ihmiseen. Vapaan tanssi-improvisaation ohella myös tiettyjen liikesarjojen opettelemisen ja toistamisen on havaittu edistävän ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, ja tämä tapahtuu tavalla, joka ei toteudu vapaassa tanssissa. Tällaisia tanssimuotoja ovat vaikkapa seuratanssit ja kansantanssit. Kun siis opettelemme valssin askelikkoja tai katrillin vuoroja, emme suinkaan kahlehdi ilmaisuamme. Päinvastoin kaavojen opettelu ja toistaminen tuottavat meille nautintoa ja kineettisiä jälkiä, jotka laajentavat omalla tavallaan olemassaolomme ulottuvuuksia. 

 

Kansantanssi on näin ollen todellista nykytanssia. Sillä on vahvaa merkitystä ihmiselle kehollisena olentona tässä ja nyt. Vaikka kansantanssi aina katsookin menneisyyteen, se elää nykyajassa. Se tekee meille hyvää ja se tuottaa iloa ja riemua jokaiselle sitä harrastavalle pienistä taaperoista senioreihin asti. Tanssin ei tarvitse olla pelkkää itsetutkiskelua tai kinesteettistä pohdintaa, vaan me voimme löytää elämää tanssista, jonka joku muu on luonut ja opettanut. Sitä on kansantanssi – niin tässä ajassa kuin tulevaisuudessakin.

Tanhuviesti 63 (4), 7, 2021

Mikä tekee menuetista menuettia?

Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen vuoden 2022 teema on menuetti, peilisalien ja pohjalaistupien juhlatanssi. Valinta on erinomainen, sillä menuetti on monessa suhteessa ainutlaatuinen Suomessa tanssittavien paritanssien joukossa. Sitä on myös tutkittu paljon, ja pohjoismaisesta menuetista on ehkä jo ensi vuonna tulossa englanninkielinen julkaisu, jossa pureudutaan siihen liittyviin ilmiöihin yli kolmen vuosisadan ajalta. Menuetti kiehtoo ja viehättää, mutta harvoin pysähdytään miettimään, mistä siinä itse asiassa on kyse.

 

Muualla Pohjoismaissa menuetti luokitellaan tanssina ryhmään figureringspardanser. Termille ei ole suomenkielistä vastinetta, mutta se tarkoittaa suurin piirtein kuvioparitansseja. On mielenkiintoista, että joskus esimerkiksi diskoissa tanssittavaan paritanssiin viitataan samalla termillä. Kaikki muut kansanomaiset paritanssit Suomessa ovat pyörintätansseja, eli pyöriminen pareittain joko paikalla tai tilassa liikkuen on niissä keskeistä. Toki menuetissakin useimmiten pyörähdetään vähintään kerran tanssin aikana, mutta sen merkitys on vähäinen, ja tanssi koostuu suurelta osin liikkeestä kohti paria, parista poispäin ja parin ohitse.

 

Pohjoismaissa menuetti on säilynyt parhaiten Tanskassa ja Suomen ruotsinkielisellä rannikkoseudulla, ja vain näiltä alueilta siitä on tallennettu yksityiskohtaisia kuvauksia. Suuressa osassa dokumentoituja menuetteja tanssi noudattaa barokkimenuetin rakennetta niin askelikkojen kuin muodonkin osalta. Tanskasta on kuitenkin tietoja myös kontratansseista, joissa käytetään menuetin askelikkoa ja musiikkia. Tyypillinen esimerkki tällaisesta on Lang Menuet, jota tanssitaan pareittain vastakkaisriveissä. Ilmiö ei ole poikkeuksellinen, sillä vaikkapa valssin askelikkoja ja musiikkia on käytetty kontratansseissa samalla tapaa. 

 

Ruotsissa ja suomenkielisessä Suomessa menuetti on nykyaikana luotu uudella tavalla, koska oman alueen perinteisiä menuetteja ei ole ollut käytettävissä. Suomessa ratkaisuna ovat olleet uudet koreografiat, jotka ovat hakeneet inspiraatiota ruotsinkielisen alueen menueteista, kun taas Ruotsissa on rekonstruoitu ikään kuin menuetin ”normaalimuoto” tanssin elvyttämisen pohjaksi: tämän prosessin taustalla ovat muistiinpanot Ruotsista sekä tanskalaiset ja suomenruotsalaiset menuetit. Merkittävänä erona on se, että Suomessa toiminta on tähdännyt pelkästään esityksiin, kun taas Ruotsissa elvytettyä menuettia on nähty paitsi esityksissä myös sosiaalisen tanssin muotona. Molemmissa tapauksissa tekijöillä vaikuttaisi kuitenkin olevan selkeästi ajatus menuetin ”ideaalista”, joka mahdollistaa tanssin kehittämisen ja elvyttämisen.

 

Vaikka menuettia on harvoin määritelty tarkasti, pohjoismaisten kansantanssinharrastajien keskuudessa on kohtuullisen yhtenäinen käsitys siitä, mistä tanssi koostuu. Eri menuettien yksityiskohdat vaihtelevat huomattavasti, mutta useimmiten tanssista löytyy hyvin samankaltainen ydin. Menuetti on tasa-arvoista, usein ryhmässä tapahtuvaa vuorovaikutusta oman parin ja musiikin kanssa ilman selkeää viejä-seuraaja-asetelmaa: osapuolet toimivat samaan aikaan yhdessä ja itsenäisesti. Parhaimmillaan sen kautta on mahdollista saavuttaa meditatiivinen flow-kokemus, jossa tanssin elementit sulautuvat yhteen vahvalla ja sykähdyttävällä tavalla.

Tanhuviesti 63 (3), 12, 2021