Mikä tekee tanssista niin nykyaikaista, että sitä halutaan sanoa nykytanssiksi? Sata vuotta sitten puhuttiin puolestaan modernista tanssista. Milloin tanssi on modernia ja onko toisaalta vanhanaikaista tanssia? Nykytanssin kohdalla puhutaan lisäksi yleisellä tasolla usein vain tanssista. Tällöin annetaan helposti ymmärtää, että minun tanssimiseni on oikeaa tai perustavanlaatuista, eikä sitä tarvitse eikä pidäkään määritellä sen kummemmin. Muut tanssilajit pitää määritellä, koska ne ovat jotain muuta kuin tanssia itsessään: tanssintutkija Mats Nilsson puhuu ”etuliitetansseista”, prefix-danser.
Kansantanssi kuuluu näihin etuliitetansseihin, ja se ymmärretään julkisessa keskustella helposti vanhanaikaiseksi. Välillä kuulee puhuttavan, että se on jopa tarpeetonta: nykyihmisen ei pidä tanssia sellaisia tanssimuotoja, jotka ovat usein kaavamaisia ja jotka kuuluvat menneeseen aikaan. Toisaalta voidaan kysyä, eikö kaikki tanssi ole nykytanssia siinä mielessä, että se elää nykyajassa. Onko väliä, mitä tanssin, kun teen sen kuitenkin tässä ajassa ja koen sen omassa kehossani.
Oltuaan pitkään monessa suhteessa vieroksuttu ja jopa halveksittu toimintamuoto tanssi tunnustetaan nykyään tärkeäksi osaksi ihmisen elämää. Tanssin liikunnalliset vaikutukset on toki tiedetty jo kauan, mutta tutkimus on pystynyt osoittamaan, että tanssi on enemmän kuin vain liikuntaa. Tanssilla on ihmiselle monia hyviä vaikutuksia, ja se kuuluu elämämme ytimeen. Lisäksi on havaittu myös, että tanssilajeilla on eroja sen suhteen, millainen vaikutus niillä on ihmiseen. Vapaan tanssi-improvisaation ohella myös tiettyjen liikesarjojen opettelemisen ja toistamisen on havaittu edistävän ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, ja tämä tapahtuu tavalla, joka ei toteudu vapaassa tanssissa. Tällaisia tanssimuotoja ovat vaikkapa seuratanssit ja kansantanssit. Kun siis opettelemme valssin askelikkoja tai katrillin vuoroja, emme suinkaan kahlehdi ilmaisuamme. Päinvastoin kaavojen opettelu ja toistaminen tuottavat meille nautintoa ja kineettisiä jälkiä, jotka laajentavat omalla tavallaan olemassaolomme ulottuvuuksia.
Kansantanssi on näin ollen todellista nykytanssia. Sillä on vahvaa merkitystä ihmiselle kehollisena olentona tässä ja nyt. Vaikka kansantanssi aina katsookin menneisyyteen, se elää nykyajassa. Se tekee meille hyvää ja se tuottaa iloa ja riemua jokaiselle sitä harrastavalle pienistä taaperoista senioreihin asti. Tanssin ei tarvitse olla pelkkää itsetutkiskelua tai kinesteettistä pohdintaa, vaan me voimme löytää elämää tanssista, jonka joku muu on luonut ja opettanut. Sitä on kansantanssi – niin tässä ajassa kuin tulevaisuudessakin.
Tanhuviesti 63 (4), 7, 2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti